Tekniikka - tenniksen Rubikin kuutio

Rafael Nadal usein painottaa, että jokainen lyönti tenniksessä on uniikki, ja hyvä tennis on jatkuvaa soveltamista. Parhaat pelaajat osaavat sopeutua vaistomaisesti muutoksiin pelitilanteen, vastustajan ja olosuhteiden mukaan. Siksi teknisesti oikeaa ja väärää suoritusta on jopa vaarallista julistaa. Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä auta pelaajaa kentällä, ensivaikutelma voi enemmänkin turhauttaa - mihin luottaa, jos tarkkaa reseptiä ei ole? Osumaan! Osuma on kaiken alku ja juuri.

Oli taso mikä tahansa, jokainen tennistapahtuma on suositeltavaa aloittaa hyvästä osumasta, osumaan rytmiä ja itseluottamusta hakien. Osuman täsmentyessä voidaan lyömiseen lisätä tehoelementtejä, joita voitot edellyttävät. Mikäli osuman rytmi ei ole kohdallaan, ja yritetään esimerkiksi oppia lisäämään peruslyöntiin pituutta, voi tekniikka jopa huonontua. Lisääntynyt svingin pituus tai mailanpään nopeuden kasvu tuo entisestään haastetta osuman hallintaan. Silloin onnistumisia haetaan todennäköisesti hermoston ylikontrollilla, virtaavaa liikettä vastaan taistellen. Tämä luo tekniikkaan jännitystä ja kulmikkuutta joka todennäköisesti hajoaa pelin paineessa helpommin, kuin loogisesti osumisesta alkaen rakennettu lyöminen.

Tennislyöntiä voidaan järjellisesti analysoida, jolloin saadaan lisää vastauksia kohti tehokasta lyömistä. Absoluuttisesti hyvässä tennislyönnissä palloon tuotetaan suuri nopeus, kentän läpäisevyys, tarkkuus ja varmuus. Peruslyönteihin on olemassa muistisääntö "takaa eteen, alhaalta ylös", joka auttaa tuottamaan mainittuja tekijöitä: painon siirtyessä eteen, kehon massa toimii ylivoimaisena vastavoimana palloon nähden, jolloin pallo singahtaa vastasuuntaan maksimaallisella nopeudella. Tästä syystä lyönnissä pyritään nojaamaan eteen lähes aina, kun se vain on mahdollista. Alhaalta ylös tuotettu svingi luo palloon automaattisesti yläkierrettä, joka mahdollistaa tykkilyönnin hallinnan rajojen sisään, tarkasti ja varmasti. Toisaalta ylimääräinen kierteen määrä heikentää kentän läpäisevyyttä ja joskus jopa tarkkuutta joten tämän tarkempaa ohjetta on mahdotonta antaa. Tullaan jälleen lyönnin hallittuun soveltamiseen, jolloin hyökätessä lyödään pääsääntöisesti suoremmin ja puolustaessa isommalla kierteellä ja marginaalilla. Tästä syystä valmentajan ei tulisi ohjeistaa mailan liikerataa juurikaan, vaan antaa swingin tapahtua pelaajalle itselleen luontevaan tapaan. Grippiin ja swingiin puututaan vain mikäli muutokseen on olemassa selkeät perusteet ja mikäli myös pelaaja kokee muutoksen oikeaksi.

Pilates- menetelmän luoja, Joseph Pilates ohjeisti: "älä tee 5kg liikettä 10kilon voimalla". Sama johtoajatus pätee tenniksen tekniikkaan, on tunnistettava tilanteen haaste ja osattava ratkaista haaste sopivalla lyöntivalinnalla ja voimankäytöllä. Kehonhallinnan maailmasta tuttu mielikuva, rintakehä kaiken liikkeen keskuksena, toimii hyvin kiertoliikkeissä, kuten tennislyömisessä. Raajojen virratessa vapaasti rintakehästä asti, kyetään maksimaaliseen hyötysuhteeseen ja taitavaan vastavoimien käyttöön. Ajatus on tietyllä tavalla vaastakkainen suppealle ja hallittavalle osumalle. Koko kehon virtaava liike, maila vielä käden jatkeena, on oikein käytettynä kuin piiska tai vasara: tappavan tehokas, mutta myös epätarkempi ja hitaammin toistettava. Vastustajan hyökätessä lyömiseen käytettävä aika on vähissä, jolloin kyky nopeaan mutta hallittuun lyöntisuoritukseen nostaa arvoaan. Eli jälleen tullaan soveltamiseen: kun pelissä mahdollisuus aukeaa, isoilla swingeillä tuotetaan palloon absoluuttista laatua, toisaalta kun pelissä on kiire, on tiiviimmillä liikkeillä pyrittävä suhteelliseen laatuun - haasta vastustajaa ja pysy jatkuvasti kyydissä.

Muistaen tenniksen luonteen pelinä, ei absoluuttisena vaan suhteellisena todellisuutena, voidaan aiemmin mainittuja asioita hahmotella kohti suhteellisesti hyvää tennislyömistä. Se on rytmin löytymisen vuoksi helposti toistettava, olosuhteisiin ja tilanteeseen sopiva tekniikka ja lyöntivalinta. Abstrakteja käsitteitä on hyvä selventää esimerkeillä: syöttäjän toinen, noususta lyöty suorahko hyökkäävä rystylyönti tyhjään kentän kulmaan - hyvä palautus on vienyt syöttäjältä ajan isoon svingiin, mutta koska palautus on otettu aikaisin, on korkea syötön ja palautuksen tempo saanut myös palauttajan haavoittuvaan asemaan. Palloon on samalla varastoitunut energiaa jota voi ohjata helposti hyvällä osumalla, painonsiirrolla ja suppealla swingillä. Toki suoritus on vaikea, mutta mikäli rytmi on hyvä, voi luottaa lyönnin onnistumiseen ja se tuottaa ison mahdollisuuden voittaa piste pian lyönnin jälkeen. Ykkössyöttö on hyvä erilainen esimerkki hyvästä suhteellisesta lyönnistä, jossa swingi on laajennettu äärimmilleen, toki hyvää osumaa vaalien, mutta kuitenkin tehokkuutta maksimoimoiden. Syötön rytmittäminen on aina itsestä kiinni ja kova tempo luovat ison haasteen vastustajalle, joka on laadun merkki.

Tenniksessä isoja teemoja ovat kiire ja paine - hyvin pelatessa ne siirtyvät itseltä vastustajalle. Toisaalta on syytä ymmärtää, että tiukassa ottelussa momentum useasti vaihtelee ja voittajakin voi kohdata monia tilanteita, jossa vastustaja painaa päälle. Täten hyvä tennistekniikka ei ainoastaan luo ongelmia vastustajalle, vaan myös kestää paljon vastustajan luomia haasteita. Jälleen vastaus löytyy soveltamisesta, tiukassa paikassa ehkä kenttäasemaa luovutetaan hiukan, maaleja suurennetaan ja kierrettä lisätään, eli riski virheisiin vähenee. Kun kiire ja paine helpottaa, lyömiseen lisätään jälleen aloitteellisuutta ja rentoutta. Riskitaso nousee, mutta näin kannattaa toki toimia, koska se on ainoa tie kohti laadukkaampaa tennistä, voittamista omilla ehdoilla. Hyvää tekniikkaa toteutetaan tälläisen fiksun taktisen pelin lukemisen kautta, eikä tekniikkaa oikeastaan voi irrottaa taktisesta ajattelusta.

Kehonhallinnan lainalaisuudet tarjoavat paljon apua kehon taloudelliseen käyttöön tenniksessä, mutta isossa kuvassa kilpailullinen tennis on silti iso haaste terveydelle. Syöttöliike tehdään vain vahvammalla kädellä, ja peruslyöntien liikemalleissa on usein iso ero, mikä lisää epäsymmetriaa ja täten riskiä rasitusvaivoille. Otteluiden painetilanteissa kannattaa turvautua vahvimpiin lyönteihin, jotka usein toistuessaan niinikään lisäävät epätasapainoa ja uhkaa loukkaantua. Tekniikan täytyy siis olla pelissä toimiva, mutta myös riittävän tasapainoinen ja terveyttä ylläpitävä - miten löytää sopiva kompromissi? Huippupelaajien tekniikkaa tarkastellessa voidaan todeta suurimman osan lyönneistä tapahtuvan selkeästi yksi jalka tukipisteenä, jonka ympärillä ryhdikäs ja tuettu keho kiertyy tehokkaasti. Kaikki huiput osaavat tuottaa tukipisteeksi molemmilta puolilta niin edessä, kuin takana olevan jalan, jälleen valiten tilanteen mukaan sopivimman. Pelissä tähän ei tulisi juurikaan kiinnittää huomiota, mutta tukipiste on kuitenkin yksi helpoiten havainnoitavista asioista lyömisen aikana - jota voi harjoituksissa opetella, pistetilanteita myöden. Mikäli pelaaja kykenee jakamaan kuormaa molemmille jaloille molemmilta puolilta, esimerkiksi polvien rasitusta kyetään vähentämään. Toki etujalalta lyöminen lisää lyömisen absoluuttista tehoa ja näin on voittamisen kannalta suositeltavaa, mutta kehon terveyden vuoksi tunne pääsystä hyvää linjaan yhden jalan varaan (molemmilla jaloilla) tulisi kyetä säilyttämään jatkuvasti runsaasta pelaamisesta huolimatta.

Toistot ovat ratkaisu yksilöllisesti sopivan tekniikan (ja taktiikan) kehittymiselle. Vanha sanonta "mitä tahansa oppii sitä tekemällä" sopii myös tennikseen. Tennis on peli, jossa oikean suuntaiset lyöntivalinnat tehdään oman persoonan ja tennisidentiteetin pohjalta. Kokemuksen karttuessa huomaa, minkälainen pelitapa on itselle luontevin, ultraagressiivinen rajoille paukuttelu, äärimmäisen varma virheetön seinämäisyys, vai jotain siltä väliltä. Tällöin myös lyöntitekniikka hioutuu yhtäaikaa omaan pelitapaan sopivaksi, itselle suotuisia pelitilanteita kyetään tuottamaan enemmän ja ratkaisut tilanteissa ovat entista laadukkaampia. Teknisesti otteet, swingit, kenttäasema, lyöntikombinaatiot ja riskinottotaso kehittyvät toisaalta persoonallisiksi, toisaalta laadukkaimmiksi, kunhan pelirytmin saa kulkemaan pääosin omien toiveiden mukaan.

Paineen alla parhaiten toimii itsensä toteuttaminen, ja tenniksen hienoutta lajina korostaa se, että huipullakin on hyvin erilaisia pelitapoja, tekniikoita ja tyyppejä. Esimerkkeinä variaatiosta mainittakoon Jenson Brooksby ja Reilly Opelka: molemmat amerikkalaisia nousevia tähtiä, mutta täysin eri vahvuuksilla ja pelitavoilla. Opelka kiertueen yhtenä isoimmista pelaajista rakentaa pelaamisen luonnollisesti syöttönsä ympärille, lyhyitä pisteitä, myös palauttaessa riskitaso on tapissa. Brooksby sen sijaan nauttii varioituvista, paljon liikkumista ja varmuutta vaativista tilanteista, joissa hänen epätyypilliset lyöntinsä sekä huikea pelin lukeminen painostavat vastustajaa pois rytmistä, ja siten kohti tappiota. Toki Opelkakin hetkittäin puolustaa ja Brooksby riskeeraa, huippupelaajilla on osaamista kaikilla osa-alueilla, mutta mikäli he pelaisivat vastakkain, pelinkuva kertoisi suurella todennäköisyydella voittajan. Pelinkuvan vastatessa omaa identiteettiä, myös ottelukohtainen strategia on todennäköisesti onnistunut - eli vastustajan heikkouksiin on pystyttä iskemään, sen myötä vastustajan pelin laatu ei ole ollut liian korkea, jotta itse kykenee toteuttamaan omia vahvuuksia. Ottelun aikana osa toimista päätetään jopa tiedostamatta, "päivän kunnon" mukaan. Siihen vaikuttaa oma sisäinen luottamus eri ratkaisuihin/lyönteihin ja tuntuma vastustajan osaamisesta ja olosta eri tilateista. Hyvät pelaajat, myös hankitun tiedon ja vanhojen kokemusten pohjalta, valitsevat ydintekijät joilla kääntää ottelu voitoksi.

Pelitavan taustalla vaikuttavat tennispelaajan tavoitteet. Hyviä tavoitteita ovat pelin tason kehittäminen, terveyden säilyttäminen ja omien menestys mahdollisuuksien nostaminen, niin ottelukohtaisesti, kuin yleisesti kaikissa kisoissa mihin osallistuu. Pitkäjänteisyys ja "punaisen langan" seuraaminen harjoituksesta ja pelistä toiseen auttavat. Teemat löydetään pelien analyyseistä, konkretisoidaan mitä halutaan kehittää ja luodaan teemoihin harjoitukset. Mikään prosessi on harvoin jatkuvaa nousua, enemmänkin sahausta ylös alas. Pitkäjänteisyydellä trendiä todennäköisesti saadaan ohjattua hiljalleen ylöspäin.

Pitkäjänteisyyden ehtona on terveyden vaaliminen. Tennis on taitolaji, jossa hyvä hallinta saavutetaan vain isoilla toistomäärillä, ja siksi lajia on harjoiteltava paljon. Mikäli pelataan vain tennistä, syntyy helposti erilaisia vaivoja, suoritustaso tippuu ja kehittyminen pysähtyy. Mikäli toiminta ja suorituskyky ovat rikkonaisia, tuloksia on vain vaikea tuottaa. Hyvä jaksotus rasitukselle, peleille ja harjoituksille, sekä varsinkin taitava symmetrinen oheisharjoittelu ja kehonkäyttö yleisesti luovat pohjan terveydelle, joka mahdollistaa myös tuloksellisen tenniksen, että pitkäkestoisen kehittymisen. Tästä syystä oheisvalmentajien rooli kilpatenniksessä on viimeisen parin kymmenen vuoden aikana jatkuvasti lisääntynyt. Terve urheilija, tasapainoinen toiminta, itseään toteuttava pelaaminen - sitä kautta löytyy oikea tekniikka, jolla pelaajan parasta potentiaalia lähennytään.