Ruusuvuori, rutiinia vaille Mestari

Mitä onkaan suomalaisen sateenkaaren päässä?

Tennis

Tenniksen ammattilaiskiertue palasi koronatauolta reilu pari kuukautta sitten. Kisojen aikana on Ruusuvuori, nyt viimeistään, osoittanut lahjakkuutensa suhteessa ATP-tasoon. Ruusuvuori aloittaa ottelut jatkuvasti itsevarmasti ja rennosti. Hän on pystynyt aloitteelliseen ja voittavaan peliin, vaikka vastassa on ollut tourin vakiopelaajia, kuten Mannarino, Kukushin, Thompson, Norrie tai Bedene. Vertaamalla näiden vastustajien tilastoihin voisi ennustaa, että mikäli kehitys jatkuu, olisi yli 50% voittoprosentti tourilla ja uran huippuranking 20-30 välillä ihan realistisia tavoitteita.

Huolimatta erinomaisista vaiheista edellä mainituissa otteluissa, kahdesti Ruusuvuori hävisi ja pari voitoista tuli vaikeamman kautta - miksi? Ruusuvuoren pelissä on epätasaisuutta enemmän kuin ATP-pelaajilla - heilläkin taso välillä laskee, mutta Ruusuvuoren suvantovaiheet kestävät kauemmin. Ruusuvuori pelaa rennolla olemuksella ja kun otteen menettää, saattaa ohipelejä tulla useita peräjälkeen. Päättäväisyys, ajoittainen yläkierteen lisäys ja onnistuneen hyökkäyslyönnin tuoman edun maksimointi pisteen lopetusta parantaen auttaisi, mutta nämä asiat kaipaavat vielä terävyyttä suhteessa ATP-tasoon. Samasta syystä hidas massa-alusta on Ruusuvuorelle haastavin - suurinosa vastustajista pystyy tuottaamaan energiaa palloon itse paremmin kuin Ruusuvuori, joka osaa ensisijaisesti hyödyntää jo pallossa olevaa vauhtia taitavasti. Nämä kehityskohteet ovat tosin ihanteellisia nuorelle pelaajalle: taitoa on aikuisena vaikea kehittää, mutta rutiinin ja voiman kehittämisessä aika on Emilin puolella.

Toinen hieno merkki Ruusuvuoren potentiaalista ovat kisoja edeltäneet karsintapelit: kahdeksan ottelua, kahdeksan voittoa, vain yksi hävitty erä. Vastustajat rankingilla 100 ja yli ovat usein hävinneet ensimmäisen erän nopeasti. Heitä vastaan voima ja nopea pisteiden päättäminen toimii moitteetta - vaatimuksena on siis vain tason ja tehon nosto, osaaminen on jo olemassa. Toisessa erässä ja ratkaisevissa pisteissä Emppu on voinut jo jälleen turvata suurinpaan vahvuuteensa, erittäin tasapainoiseen ja korkeahkoon perustempoon takakentältä, vastustajan ollessa pakotettu hakemaan epätoivoisia pienen todennäköisyyden ratkaisuja.

Erityisen hienoa on ollut seurata Ruusuvuoren elekieltä kiertueen otteluissa. Peli on niin kokonaisvaltaista ja tasapainoista, että hän on jo harjoituksissa tehnyt moniin vastustajiin vaikutuksen, kuten esimerkiksi Ruud ja Mannarino ovat haastatteluissa todenneet. Myös Ruusuvuoren häviämissä otteluissa on ollut näkyvissä selkeä linja ja hänen tunteet ovat hallinassa vastoinkäymisistä huolimatta. Nähty tekninen ja henkinen tasapaino mahdollistavat tehokkaan oppimisen seuraaviin peleihin, jota Ruusuvuori myös painotti välierämenestyksen taustalla. Vedonvälittäjien kertoimissa Ruusuvuori arvostetaan korkealle, tilastollisesti menestys lienee ollut niin vakuuttavaa challenger-tasolla, että potentiaali on ladattu kertoimiin, omiin silmiin välillä jopa yli. Ympäristön arvostus on kuitenkin ehdottomasti positiivinen asia, on helpompi keskittyä omaan tekemiseen ja kehostakaan ei jatkuvasti tarvitse repiä kaikkea irti. Terveenä pysyminen on ehdottamasti yksi pitkäaikaisen menestyksen tärkeimpiä kulmakiviä, mikä tourin kovassa rasituksessa ja tulospaineissa ei ole helppoa saavuttaa.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta lähtökohdat ensi kauteen ovat ihanteelliset. Nyt saavutetut tulokset nostavat rankingia, täten karsintojen rasitukset jäävät vähemmälle, vastustajat ja kisat ovat tutumpia, off-seasonilla on mahdollista jälleen mahdollista työstää hieman väkevämpää tehoa peliin, tämän kauden peleistä oppineena. Tennisfaneilla on edessä hienot ajat, kun Ruusuvuori pelaa Suomea jälleen takaisin kaksinpelien maailman huipulle.

Parempaan kuntoon? Onnistuu.